Vihdoinkin sukat

Kyllä on hitasti käynnistynyt minun sukkasotani, niinkuin Enni sukkasatoa kutsui. Nyt kuitenkin on ensimmäinen pari valmiina.

Minä tykkään tästä mallista. Olen sen Novitaklubin ohjeista tulostanut. Mallin takana on Reetta. Ohjeesta poiketen tein tiimalasikantapään. Ullastahan löytyy siihen tosi hyvät ohjeet.

Luulen että sukkia syntyy enemmänkin, nyt on puikoilla jo Snyltäni saatu ihanaakin ihanampi Opalin sukkalanka. Mallina sama Reetan ohje.

Nämä kahdet sukat jäävät Heimolan pukinkonttiin, mutta luulenpa Venäjällekin saavani sukkia neulotuksi.

Viikonlopun aloitusterveisin Seijap Heimolasta.

SeijaP esittäytyy

Tuulista lauantai-päivää Kanta-Hämeestä. Kaisa-emo oli nopea kutsun lähettäjä, mutta minä hidas esittäytyjä.

Olen tehnyt urakkaa ja inventoinut lankojani toista projektia varten, ja todennut, että sukkalankaa tästä taloudesta löytyy riittävästi. Tätä sukkasatoa korjaan siis vanhoilla, kotoa löytyvillä langoilla, enkä osta yhtään uutta kerää. Uskotteko? Ehkä tuohon toiseen projektiin liittyen lahjoitankin vaikka seiska veikkaa ystävälle, joka neuloo sukkia pitkästä aikaa.

Olen siis 38-vuotias työssä käyvä perheen äiti. Perheessä on isäntä ja kaksi lasta, eka- ja tokaluokkalaiset. Neulonut olen n. 30 vuotta, joskus vähän vähemmän, mutta yleensä vähän enemmän. Käsillä tekeminen on minulle terapiaa.

Venäjä keräystä virittelin viime syksynä ja olen tosi iloinen, että Kaisa otti sen tähän mukaan. Itse sain vuosi sitten lähetettyä Venäjälle vain kolmet sukat, mutta olen iloinen, että niin moni muu laittoi sinne myös sukkia. Pienistä sukkamääristä kasvaa valtavat sukkavuoret.

Omaa blogiani pidän Hetkiä Heimolasta, nimellä ja se löytyy täältä.

Kiitos Kaisalle ja kaikille muillekin jotka olette mukaan lähteneet. Neulotaan lämpimät ajatukset sukkiin, töppösiin ja kaikkiin käpälän lämmittimiin (Kaisaa lainatakseni), lämmittävät ne sitten meille tärkeitä ihmisiä koto Suomessa tai meille tuntemattomia vankeja Venäjän vankiloissa.