lauantai 8. syyskuuta 2007

Tuli niin rumat jott'on melekeen komiat

Ei enää näitä valmiiksiraidoitettuja lankoja minulle, kiitos. Miksi tämäkin näytti kerällä tosi kauniilta?


Aioin tehdä koko sukkaan tuon varressa olevan mallikuvion (Gentleman's Sock for Evening Wear kirjassa Knitting Vintage Socks, sääriosan mallineule) mutta se näytti niin epäilyttävästi hattaralta, että totesin sileän neuleen olevan kuitenkin pienempi paha. Kantapää perinteinen vahvistettu.

Puikot 2,5 mm bambut, lankana Garnstudion todella pätkärääkätty Fabel, jota kului näihin 39 numeron sukkiin noin 70 grammaa. Hyi.

Sukat halusin tehdä lahjaksi ihmiselle, jonka puolison kuolemasta tuli kuluneeksi vuosi. Jälki oli kuitenkin niin epämieluisaa minulle (olisikin tullut tarpeeksi eripariset, mutta vasemmassa sukassa näkyy keränvaihtokohta ja se, etten etsinyt uudesta kerästä samaa raitaa), että piti kirjoittaa korttiin runo kamaluutta pehmentämään.

Elämässä on tummien raitojen keskellä
paljon kirkkautta.
Välillä on pitsiröyhelöä,
välillä sileää.
On oikeaa ja nurjaa.
Eivätkä raidatkaan aina asetu kohdalleen.

Mutta lämpöä askeliisi toivon.


5 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

hei!
Ja minusta tosi ihanat ja herkulliset (oikeat naminami) sukat! ;o)

Kate kirjoitti...

Ei minustakaan nuo sukat mitenkään kamalat ole. Hienon muiston ja runon annat :)

hannaliini kirjoitti...

Hienothan nuo sukat on! Ja todella kaunis runo.

Seijasisko kirjoitti...

Voi kun ihanasti muistat ystävää kauniiden sukkien ja herkän runon kautta. Seijasisko

Satu H kirjoitti...

on sitä pahempiakin nähty, älä suotta murehdi. :)