keskiviikko 22. elokuuta 2007

Viluvarpaiden suojelija

Täällä yksi kantapääkammon vuosia sitten selättänyt ja puikkoihin lankojen vangiksi jäänyt naisihminen.

Olin tehnyt (siis yrittänyt tehdä) sukkaa viimeksi keskikoulussa. Syöpäleikkauksen jälkeisellä pitkällä sairaslomalla 2000-luvun alussa alkoi aika tulla pitkäksi ja kaiken virkkaamisen ja askartelun lomassa päätin opetella kantapään teon, vaikka henki menisi. Vaan eihän se nyt siihen voisi mennä, kun ei syöpäkään saanut tapettua. ;)
Blogistani voi lukea minusta tarkemmin, jos kiinnostaa.

Pitsineuleet ja palmikot eivät ole minua varten, teen vain perussukkia ja värikkäitä sellaisia. Kesäksi menin "sukkalakkoon", kun lapset alkoivat valittaa joka nurkassa pursuavista sukkapareista. Että eikö se äiti osaa muuta tehdäkään...

Nyt, kun illat pimenevät ja ihana syksy lähestyy, puikkojen kutsua ei voi vastustaa! Olenhan tässä kesän aikana saanut jo yli 20 kiloa lankoja punnittua ja lajiteltua. (Ei sitten puhuta mitään niistä, jotka ovat vielä punnitsematta, melkein toinen mokoma.)

Yritän lankavaihtojen avulla päästä eroon tummista langoista ja saada lisää loistoa lanka-arkkuihini. Ne ovat kaksi kannellista pajuarkkua kokoa lev.47cm, pituus 77cm, korkeus 61cm. Ja toinen arkku ei ole edes ihan täysikään... vielä. :)))

Että raaka-ainetta kyllä löytyy isompiinkin sukkatalkoisiin. Aion viedä taas pari kassillista tavaraa joulun alla perhekotien tarpeisiin läheisen sosiaalikeskuksen toimipisteen kautta. Sinne olen jo vuosia lahjoittanut lasteni pieneksi menneet vaatteet.

Ja nyt siis lankoja penkomaan ja päästämään bambupuiset sukkapuikkoni pois kesälaitumilta! Saan taas luvan kanssa kutoa sukkia. :) Ihanaaaaaaaaaaaaaa!

Ei kommentteja: